Historia

Historia

Eveliinan ja Velin avioituessa 1993 sulautui yhteen kaksi eri kanaperhettä. Eveliina on ”hullu paljasjalkainen Huittislainen”. Velin isän suku on myös Satakunnasta, joten Satakuntalaista päättäväisyyttä yrittäjäperheessä riittää. Velin äidin suku on puolestaan karjalaisia, mistä lieneekin optimistinen pilke silmäkulmaan tullut.

Esikoistytär Iidan motto ” Jos ei tännään niin huomenna ja jos ei huomenna niin ylihuomenna”. Lisäksi iloinen karjalaisuus ja optimistisuus luovat arjessakin pilkettä silmäkulmaan.

Molemmat yrittäjät ovat käyneet vielä maagisen siipikarjakoulunkin Hämeenlinnassa 1980-luvun lopulla. Eveliina tosin oli viimeisen vuosiluokan viimeinen oppilas kun aakkosjärjestystä ajatellaan.. Veli suorittu tuolloin siipikarjahoitokoulun harjoittelun Mäkelän Jalostuskanalassa Vilppulassa, ja esikoistytär iida oli isänsä jalanjäljillä kesän 2019 agrologi-opiskelun harjoittelun myös Mäkelän tilalla Anita ja Tommi Mäkelällä hautomotoimintaan perehtyen.

Eveliina puolestaan suoritti siipikarjahoitokoulun harjoittelun Hollannissa, toimien eri siipikarjatiloilla. ”Kuinka suurta ja mahtavaa kaikki olikaan, Hollannissa joka tunnetaan maatalouden jättiläisvaltiona, pienestä pinta-alastaan huolimatta”. You are my desteny – voisi kuvailla parhaiten tuota Hollanti syndroomaan. Nykyään mm. Dekalb –kanan maahantuonti ja paljolti myös siipikarja-alan tieto-taito tulee suomeen Hollannista.

Velin pappa Frans Lehtonen aloitti Eurajoella kanatalouden 1930. Lehtijuttujenkin mukaan kanala oli Suomen nykyaikaisin ja suurin, AIV-torneineen. Tuohon aikaan kun kanoja ruokittiin tornissa säilötyllä AIV-ruoholla.

Fransin poika, Velin isä, Eino Lehtonen puolestaan avioitui Mellilään. Eino näes oli siipikarjahoitokoulusta työharjoittelussa ”Sahramaan tilalla”. Paikka sijaitsee 9-tien risteyksessä; noin 300 metriä Mellilän keskustaan päin vasemmalla puolen tietä. Yhdessä Velin äidin kanssa he aloittivat Rouhialan tilalla Mellilän kunnassa siitoskanojen pidon ”kananpoikasten” haudonnan ja kasvatuksen. Vuoden 1989 alusta Veli jatkoi kotitilaansa. Vanhemmat olivat juuri rakentaneet uuden ja nykyaikaisemman hautomorakennuksen, munijapuolella koko Suomenmaassa. Nimi vaihtui tuolloin myös Hautomo ja kasvatuskanala Lehtoseksi. Maatilalla on siis aina alkujen alusta pidetty siitoskanoja, nykyisin paremmin tunnettu emoina. Tilalla on aina harjoitettu myös untuvikkojen haudontaa, konekanta vain on muuttunut ajan hengen mukaiseksi.
Loppuvuodesta 2013 Virttaalle tehtiin täysin uusi nykyaikaisin hautomo Suomessa munijapuolella. Belgialaisen Petersimen automatisoidut koneet ja laitteet takaavat tasaisen untuvikkolaadun ja etävalvotut koneet on helppo valvoa ATK:a käytttäen.

Avioitumisen jälkeen vuosituhannen vaihtuessa Eveliina ja Veli jatkoivat Huittisissa toiminutta Wihlmanin kanakasvattamoa. Eveliinan äiti ja isä asuivat alkuaikoinaan Eurajoella, jossa kanoja oli joka huushollissa. Tuolloin pääosa kanoista kasvatettiin keväästä syksyyn, eikä kasvattamotoiminta ollut päätoimiala, vaan sivuelinkeino lähes joka pirtissä. Eveliinan isä Jorma Wihlman kertoi kuinka ensimmäisenä talvena 100 kanauntuvikkoa kasvoi navettarakennuksen yläkerrassa. Vaarat olivat suuret esim. tulipalon syttymiselle, koska lämmittiminä tuohon aikaankin vielä yleisesti oli käytössä öljykamiina. Kananpölyn kertyessä kamiinan päälle olikin tulipalo taattu. Vuoden 1968 Eveliinan syntyessä vanhempansa muuttivat takaisin kotikonnuilleen Huittisiin ja rakennuttivat tuolloin modernin kasvattamon. 1972 valmistui uusi, tuohon aikaan Suomen nykaikaisin ja suurin lattiakasvattamo. Häkkikasvatus alkoi myös 1970-luvulla, mutta häkit olivat pääasiassa tasokerroshäkkejä (yksikerroksisia). Eveliinan vanhemmat odottivat tekniikan kehittymistä ja priorisoivat 1980-luvulla. Tuolloin nykyinen Triotec asensi kasvattamoon uudet TAPE-kolmikerroshäkit, joita aikaisemmin olikin asennettu vain Norjaan.

2000-luvulle tultaessa Veli ja Eveliina ostivat Huittisten toimipisteen, Vihlmannin Kasvatuskanalan, joka erillisenä yksikkönä jatkoi toimintaansa nimikkeellä Vihlman-Lehtonen Oy, Vuoden 2005 jälkeen vaihtoehtokanaloita alkoi munituspuolella tulla enemmissä määrin. Tämä edellytti myös Vihlman-Lehtoselle priorisointia. Tuolloin hallitilaa hankittiin ensin Huittisista, tilat kalustettiin vastaaviksi kuin nykyaikaiset monikerros ja vaihtoehto munittamot. Vuonna 2010 tehtiin iso investointi; ostettiin Ulvilan lintumetsä-tila jossa monikerroskavattamohalleja oli reilusti 4000m2 edestä. Investointi oli kallis, mutta nyt monikerros- munittamo asikkaita pystytään palvelemaan ajan hengen mukaisesti ja tuottamaan korkealuokkaista erityiskavattamo-olosuhteissa kasvatettua nuorikkoa. Eristyskasvattamo tarkoittaa sitä, että untuvikosta asti kasvatetut nuorikot kasvatetaan täysin erillään muusta siipikarjasta, munivista kanoista. Tilalla on myös oma tilanhoitaja joka ei työskentele missään muualla aiheuttaen terveysriskejä kasvattamolle.

Vanhin tytär iida on kouluttautunut maatila-alan peruskoulutukselle ja kauppaopiston jälkeen on Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskellen agrologiksi. Tilan jatkuvuuden kannalta on siis todennäköistä että tulevaisuudessa hän luotsaa yritystä uusille vesille. Toivotaan että optimistisuus ” jossei tännään niin huomenna”- periaate auttaa häntä tuolloinkin.

11.09.1993 sulautui yhteen kaksi kanasukua (kts. lehtileikkeet)

Pappisten kanajuhlat 2003

2008 mainoskuvausta

3/2008 Hollanti Boxmeer ensivierailulla Hendrix-geneticsillä.
Juhlallisesti Suomen lippu salossa ja Maamme-laululla päivän aloitus.

kesä 1989 Hollannissa 4H- vaihdossa/siipikarjahoitoloulun harjoittelua (kts. lehtileikkeet)

Eurajoelta 1930 luvulta historiaa (kts. lehtileikkeet)

1950 Eurajoella uuden kanalatyömaan ja laiduntavien emojen kuvia

Wihlman Kanakasvattamo 30 v 1989

Eveliinan ja Velin vanhin tytär Iida aikoo jatkaa perheyrityksessä. Peltotöiden lisäksi aikaa kuluu Mustialassa opiskelujen parissa.

2003 Pappisten kanajuhlaa